Päivi Variksen terveiset 35-vuotiaalle yhdistykselle
1.11.2026
Päivi Varis, yhdistyksemme perustaja muistelee
Ensimmäinen kipinä nukkekoteihin ja miniatyyrimaailmaan heräsi minulla jo teini-ikäisenä ystävän kauniin nukkekodin kautta. Itselläni ei lapsena ollut nukkekotia ja ehkä se onkin osasyy siihen, miksi aikuisena päätin toteuttaa haaveeni omasta nukkekodista.
Teini-iän jälkeen innostus heräsi uudelleen 80-luvun lopulla puolison ja lasten kanssa interrailatessa mm. Saksassa, jossa näimme toinen toistaan ihastuttavampia nukkekoteja. Inspiraatiota haettiin myös Englannista, jossa tutustuimme brittiläisen perhetuttumme kautta sekä yksityishenkilöiden kokoelmiin että myynnissä oleviin nukkekoteihin, niiden tarvikkeisiin ja nukkeihin.
Minulle aukesi miniatyyriharrastuksen myötä uusi ja ihmeellinen maailma, jota halusin tuoda tutuksi myös laajemmin Suomessa. Näin sai 90-luvun alussa alkunsa minun ja nyt jo edesmenneen mieheni Ilkka Variksen yhteinen yritys ja perustin myös Nukkekotiyhdistys ry.:n. Nukkekotiharrastus oli tuohon aikaan Suomessa varsin tuntematon. Harrastusta lähinnä ihmeteltiin ja toisinaan kummasteltiinkin. Nukkekoteja pidettiin alkuun lähinnä lasten harrastuksena, mutta ajan myötä ilmapiiri harrastuksen ympärillä on kokenut suuren muutoksen.
Minun ja mieheni yritys, Ainon Nukke ja Koti Oy, keskittyi aluksi englannista valmiiden nukkekotirakennussarjojen tilaamiseen ja myymiseen joko rakennussarjoina tai valmiiksi koottuna. Lisäksi pidimme mieheni kanssa nukkekotikursseja, joissa autoimme nukkekodeista kiinnostuneita kokoamaan rakennussarjoista omia nukkekotejaan. Kursseilla tapasimme valtavan määrän ihania ihmisiä ja syntyi myös elinikäisiä ystävyyssuhteita. Ajan myötä siirryimme suunnittelemaan ja valmistamaan omia nukkekoteja ja rakennussarjoja. Mallia taloille mieheni otti suomalaisista kartanoista ja materiaalina oli suomalainen koivuvaneri. Mieheni oli ammatiltaan rakennusinsinööri, joten nukkekotien suunnittelu ja pikkutarkka mallintaminen olivat hänelle luontevaa puuhaa.
Myimme Suomessa myös englannista tilattuja nukkekodin tarvikkeita, kalusteita ja nukkeja. Jossain vaiheessa siirryin tekemään nukkeja ja nukkekodin tarvikkeita itse. Olen aina rakastanut nukkejen tekemistä ja erilaiset ihmishahmot lapsista vanhuksiin heräävät eloon käsissäni. Nuket löytävät kotinsa nukkekodeista, roomboxeista ja erilaisista kuvaelmista. Erityisesti vanhusnuket ovat lähellä sydäntäni. Edelleenkin nukkekotikokoisten nukkejen näpertely on minulle lähes terapeuttinen kokemus. Miniatyyrimaailmassa kaikki on mahdollista ja aihealueeni vaihtelevat kauhuteemoista karnevaaleihin ja erilaisiin suomalaisiin perinnemaisemiin.
Miniatyyriuran aikana olen ollut mukana monissa näyttelyissa ja osallistunut lukuisiin myyjäisiin. Näyttelyistä eniten mieleeni on jäänyt Nukkekotiyhdistyksen näyttely Postimuseossa, jossa esillä oli myös suuri määrä minun ja mieheni töitä. Aikoinaan pidimme lisäksi paljon avoimia ovia kotonamme, josta käsin yritystämme myös pyöritettiin.
Vuodet miniatyyrimaailman pyörteissä ovat olleet antoisia ja harrastus tuo minulle edelleen päivittäin sisältöä elämään. Yritystoiminnan ja aktiivisen yhdistystoiminnan aika alkaa olla osaltani ohi ja nykyään rakentelen lähinnä omaksi ilokseni ja suruksi suurelle suvulle etenkin 1:12 mittakaavan nukkeja, roomboxeja sekä erilaisia kuvaelmia. Onneksi yhdistys toimii nykyään muiden innokkaiden henkilöiden toimesta ja levittää miniatyyrimaailman ilosanomaa. Harrastajamääräkin on vuosien saatossa kasvanut ja on ollut hauska huomata, kuinka paljon iloa tällaiseen satumaailmaan sukeltaminen on tuonut ja tuo edelleen erilaisille ihmisille vauvasta vaariin. Selvää lienee myös se, ettei tätä enää mielletä vain lasten harrastukseksi.
Päivi Varis
1.11.2026